Vaikutusmetodit
Pää-, sivu- sekä hivenaineravinteiden vastakkais- ja yhteisvaikutus
Biostyman lähestymistapa lannoittamiseen
Rationaalinen lähestymistapa lannoitukseen – pää- ja sivu- sekä hivenravinteiden vastakkaisvaikutus ja yhteisvaikutus
Biostyma
Kasvit saavat suurimman osan tarvitsemistaan alkuaineista maaperästä. Näiden alkuaineiden sisältö ja esiintymismuoto ovat ratkaisevia kasvien ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttämisessä. Hivenravinteita on maaperässä erittäin pieniä määriä. Vaikka kasvit tarvitsevat niitä hyvin vähän, ne ovat välttämättömiä fysiologisten prosessien (fotosynteesi, hengitys) katalyytteinä. Sekä hivenravinteiden puute että liiallinen määrä ovat haitallisia kasveille ja eläimille. Hivenravinteisiin kuuluvat: mangaani, sinkki, kupari, boori, molybdeeni, kloori, koboltti, jodi, fluori, lyijy ja rauta.
Kasveille ei ole niinkään tärkeää maaperän alkuaineiden kokonaispitoisuus, vaan se osa, jonka kasvit pystyvät ottamaan maaperästä. Tätä osaa kutsutaan hyödynnettäväksii muodoksi, ja se on yleensä pieni prosenttiosuus maaperän alkuaineiden (yleisestä) kokonaispitoisuudesta. Alkuaineiden saatavuus riippuu monista tekijöistä. Kyseisen alkuaineen ominaisuuksien sekä lajiominaisuuksien ja kasvin kehitysvaiheen lisäksi se riippuu maaperän pH:sta, maaperän alkuaineiden keskinäisestä suhteesta ja maaperän fysikaalisten ominaisuuksien dynamiikasta kasvukauden aikana.
Joillakin niistä, esim. Ca ja K, Fe ja Mn, on vastakkainen vaikutus toisiinsa (negatiiviset vuorovaikutukset), jotkut tulevat osittain tai pysyvästi liikkumattomiksi ja vielä joillakin, esim. P ja Mg, K ja Mn, on (stimuloiva) yhteisvaikutus. Kalkki (Ca) lisää molybdeenin hyödynnettävyyttä ja vähentää raudan, alumiinin, boorin ja mangaanin hyödynnettävyyttä. Samalla suuri määrä kalkkia maaperässä vähentää kasvien magnesiumin ottoa, koska se aiheuttaa sen muuttumisen ei hyödynnettävään muotoon.
Samoin maaperän korkealla vedyn ja hyödynnettävän kaliumin ja ammoniumin pitoisuudella on vastaavanlainen vastakkaisvaikutus kasvien magnesiumin hyödynnettävyyden kanssa. Magnesiumin ja mangaanin välillä esiintyy myös vastakkaisvaikutusta.
Ottaen huomioon kaikki yllä esitetyt olosuhteet ja alkuaineiden väliset reaktiot/riippuvuudet, erittäin tärkeää on rationaalinen lannoitus, joka perustuu asianmukaisiin maaperän analyysimenetelmiin (maaperän fraktioanalyysi: 1-2 näytettä kyseessä olevasta pellosta). Tämän menetelmän ja maaperän sisältämien ainesosien välisten suhteiden tuntemisen ansiosta voimme järkevästi hyödyntää maaperän potentiaalia, eikä lannoittaa automaattisesti, mikä usein päätyy ylilannoitukseen ja estää kasveja ottamasta jo maaperässä olevia ainesosia.
Lisäksi kannattaa käyttää pää- ja sivu- sekä hivenravinteiden lehtilannoitusta, koska sillä on suurempi vaikutus riippuvuuden välttämiseen ja ainesosien täydentämiseen, joiden otto maaperästä on estynyt.
